Ollaan Sannin kaa pitkään haaveiltu Fujin näkemisestä ja suunniteltu kiipeilyreissua kesälle. Varaslähtönä siihen päätettiin lähteä vähän lähemmäs katsomaan. Oikeasti syy oli se, että mulla on Planning a day-trip -niminen kurssi, jonka takia mun piti suunnitella ja toteuttaa reissu jonnekin lähelle ja matkaopasta selaillessani löysin Kawaguchikon. Ei täytynyt kuin mainita Fuji ja Sanni oli messissä.
Matka Kawaguchikoon menee helpoiten highway-bussilla. Ei oltu tietenkään tajuttu, että paikat pitää ostaa etukäteen, mutta onneksi lauantai-illalla oli vielä paikkoja sunnuntain busseihin. Lähtö oli sunnutai-aamulla 8.55 Shinjukun bussiterminaalista ja matka kesti n. 1h45min. Takaisinlähtö oli 19.10 illalla, mutta bussi juuttui paluuruuhkaan ja matkaan menikin yli 3h. Mikäs siinä paikallaan istuessa. Matkan hinnaksi tuli menopaluu 3500yeniä eli n. 27e. Tässä bussifirman sivut, jos kiinnostaa click.
Aikaa paikan päällä oli n. 8h ja mun mielestä se riitti tosi hyvin. Jäi oikeastaan jopa luppoaikaa, koska pimeä tuli niin aikaisin, ettei ollut oikeen mitään nähtävää enää. Vaihtoehtona on siis saapua vielä aikaisemmin, jotta ehtii nähdä enemmän. Jos esim. satutte tietämään ikonisen postikorttimaiseman Fujista punaisen pagodan taustalla, se löytyy täältä. Meiltä se jäi harmi kyllä näkemättä. Ihan vieressä on myös FujiQ Highland -niminen huvipuisto.
Bussista ulos astuminen tuntui epätodelliselta. Aseman taustalla kohosi Fuji! Oli muuten hiljaiseksi vetävä näky. Aloitimme päivän menemällä kaapelihissillä pienen vuoren huipulle toiveissamme nähdä Fuji paremmin. Juurella oli ruuhkaa ja arvatkaas menikö mokoma pilveen sillä aikaa kun jonotimme hissiin pääsyä. Maisemat olivat kuitenkin upeita: syksyn värjäämä metsä ja järvi olivat kaunista katsottavaa. Vaikka ostimme menipaluun, päätimme kävellä vuorelta alas. Kylteissä luki matka-ajan olevan n. 40min, mutta me talsittiin se 20 minuutissa. Tokion keskeltä oli ihanaa päästä metsään, vaikka jalat vähän tärisivätkin.
Sitten lähdimme kiertämään järveä. Kävelimme järven rantaa pitkin ja nautimme maisemista. Kävimme katsomassa Momiji Corneria (Japanin vaahteroiden reunustama joki), joka ei valitettavasti ollut vielä ruskaloistossaan, mutta kiva silti. Sieltä otimme bussin järven sille puolelle, josta Fujin piti näkyä. No ei näkynyt. Onneksi oltiin laiskoja ja istahdettiin alas, koska n. puolituntia levähdettyämme Fujin huippu ilmestyi pilvien takaa! Sieltä otimme sitten bussin takaisin järven toiselle puolelle ja etsimme ruokaa. Tämä oli yllättävän vaikeaa, koska turistikohteesta huolimatta monet ravintolat olivat jostain syystä kiinni. Paluumatkalla takaisin asemalle Fuji tuli entistä enemmän näkyviin ja täytyy kyllä sanoa, etten yhtään ihmettele, että japanilaiset palvo(i)vat Fujia jumalana. Vaikka alueella on paljon vuoria, se erottuu selkeästi muusta maisemasta korkeudellaan ja lumisella huipullaan. Ja se on niin symmetrisen pyöreä!
TLDR; kannattaa käydä. Helppoa ja vaivatonta. Kauniit maiset ja FUJI!!!!
Comments